Kirjoitimme 13.10.2017 Helsingin Sanomille mielipidekirjoituksen Lenininpuiston nimeä koskevasta kiistasta. HS ei kuitenkaan julkaissut saatika palauttanut tekstiä, mutta aihe on poistunut ajankohtaisesta keskustelusta, joten otamme vapauden tekstin julkaisemiseen omalla alustallamme.
Tämän
viikon keskiviikkona Helsingin siniset jättivät
kaupunginvaltuustoon aloitteen Alppilassa sijaitsevan Lenininpuiston
nimen muuttamiseksi, kuten Helsingin Sanomat uutisoi verkkosivuillaan
12.10. Meidän mielestämme sinisten aloite ilmentää ainoastaan
populistisia pyrkimyksiä profiloitua isänmaallisiksi asialla, jolla
ei ole juuri käytännön merkitystä, mutta joka kuvastaa hyvin
nykypäivän poliittisen keskustelun ongelmia.
Aloitteessaan siniset kutsuvat
Leniniä hirmuhallitsijaksi ja tulkitsevat, että Suomen
itsenäisyyden tunnustaminen olisi ollut pelkkää kylmäveristä
taktikointia. Kuitenkin jo marraskuun 20. päivänä vuonna 1901
Leninin perustama Iskra-lehti julkaisi helmikuun manifestia
vastustamaan kerätyn suuren adressin osoittaen tukensa adressin
allekirjoittaneille suomalaisille ja kutsuen Suomen
suuriruhtinaskunnan autonomiaa uhanneita asetuksia laittomiksi.
Tuskinpa Lenin vielä tuolloin osasi ennustaa, että Suomi
itsenäistyisi yli viidentoista vuoden kuluttua, ja taktikoida sen
varalle.
Historialliset muistomerkit ovat
puhuttaneet viime aikoina paljonkin maailmalla, ja Suomestakin löytyy
runsaasti kohteita, joista periaatteessa voitaisiin kiistellä. Yhtä
lailla tsaari Aleksanteri II oli rautainen itsevaltias, jonka
hallintoaikana Puolalta poistettiin autonomia kapinan seurauksena.
Silti tsaarilla on Helsingissä katu ja kansankeräyksellä
rahoitettu patsas keskeisellä paikalla. Historian vapaampi
tarkastelu on sallinut kriittisten näkemysten esittämisen jopa
C.G.E. Mannerheimista, joka oli viettänyt koko 1900-luvun
jälkimmäisen puoliskon korkealla jalustallaan arvostelun
ulottumattomissa. Kukaan ei silti ole vakavissaan esittänyt
Mannerheimintien uudelleennimeämistä tai ratsastajapatsaan siirtoa.
Historiassa on kyse pitkälti
tulkinnasta. Suomessa ei perinteisesti ole lähdetty siihen, että
nimistö muuttuisi ja mustomerkkejä siirreltäisiin kulloinkin
voimassa olevan historiakäsityksen mukaan, vaan tiettynä
aikakautena pystytettyjä muistomerkkejä on pidetty oman
aikakautensa tuotteina. Tarve kirjoittaa historia uudelleen sopii
nykyiseen muuttuvan ja ”vaihtoehtoisen” totuuden aikakauteen kuin
nenä päähän. Kiistanalaisen historian lakaiseminen maton alle ja
puhdistaminen pois nimistöstä ei kuitenkaan ole pääkaupunkimme
hengen ja perinteiden mukaista.
Kaisla Kaheinen, Punainen Tähti ry